uniklubin sanoin huomenna.

meen kullan luo huomenna enkä tiiä oonko peloissani vai en. ei oo nähty hetkeen joten en osaa sanoa mikä odottaa. tietenkin eihän se pelkkää paskaa ole ei voikaan olla ei mikään oo mutta me ollaan vaan riidelty ja vittuiltu ja mua pelottaa että se alkaa taas kun me nähdään ja sitten kaikki on pilalla.

oon oikeestaan kauhuissani.

toisaalta taas se voi olla tosi hyvä koska ehkä kaikki sitten on taas vähän paremmin kun saadaan halata ja olla lähellä yhdessä kahdestaan. ideaalissa maailmassa ei tarviis laskea sen varaan mut tää ei oo ideaali maailma ei ikinä.

mulla on kultaa ikävä ihan hirvee ikävä. haluun sen luo ja halaukseen mut on todennäköstä että joudun pettymään.

ei sais maalailla piruja seinille mut mä oon huomannu etten mä vaan... ettei koskaan mee niin kun mä toivoisin.

itsekästähän se on.

jay