ja mä rukoilen että mäkin.

oon kuunnellu paskaa musaa radiosta päivä kaupalla kun en jaksa laittaa kuulokkeita korviin autossa.
vaikka toi biisi on ihan kamala niin mä jostain syystä vaan tunnen samaistuvani siihen eikä se kai ihmekään oo.
mun elämässä kaikilla on niin vaikeaa että varmaan joku joskus miettii että onko ne seonnu lopullisesti.
mä oon se ainoo sekopää musta tuntuu.
hullu.

kaverilta menee kohta kämppä alta eikä se tiiä mitä tehdä.
mä haluun pois himasta mutten tiiä miten se onnistuu.
haluun laihtuu ja olla komeempi tissit pois ja pillu mutten tiiä miten sekään onnistuu.
jos siis onnistuu.

koulussa paasataan jatko-opinnoista ja vaikka mun hakuun on vielä yli vuosi niin oon paniikissa.
unelmat särky tänään fysiikkaan ja matikkaan vaikka oikeestaan haluan vaan kokiksi baarimestariksi tai yliopistoon.
silti se sattuu - miksen vaan ollu parempi sillon joskus.
toisaalta mä en malta odottaa hakuja ja hajoon siihen että kaikki muut saa hakee jo nyt ne pääsee pois ne pääsee omaan elämään ne ei oo enää kaheleissa.
sitten taas ehkä se on tässä olotilassa ihan hyvä etten lähde minnekään pois.

tällä hetkellä lintsaan tunnilta oon muka nuorisopolilla.
pitää muistaa sanoo hoitajalle et käytin niitä taas tekosyynä kun lähdin.
mä en vaan jaksa keskittyä niin paljon on päässä vissiin räkääkin mutta nukun vitun huonosti.
mutsi kyseli tänä aamuna että mikä mua vaivaa kun meen kuitenkin kymmeneltä nukkumaan ja herään seittämältä että missä vika miks mua nukuttaa.
se kysy kukunko mä mun huoneessa muuta.
en voi sanoo sille että itken ja ahdistun pelastan ihmisiä itsemurhalta ja mietin millä jaksan eteenpäin miten mä hoidan mun elämän.

minkä
elämän?

ei mulla oo semmosta.

ei ennenkun saan hoitoa.
2 vuotta kidutusta.
joudutte kestää mua.


jay